Radio Sata

kirjoittanut

kategoriassa

Osa 1: Haastajaksi ammattilaisten ottein

Radio Sata -logo

Paikallisradiotoiminta oli aloitettu Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 1985 toimintansa käynnistäneistä radioista suurin osa oli saanut lähetyksensä hyvin käyntiin ja uusiakin tulokkaita oli ilmaantunut aalloille vuosien 1987-88 aikana. Helsinki ja Oulu olivat ainoita paikkakuntia, joissa toimi useampi kuin yksi paikallisradio. Kilpailu mainosmarkoista haluttiin ulottaa muihinkin kaupunkeihin, joten uusia lupia myönnettiin talvella 1989 muun muassa Turkuun.
Radio Auran Aalloilta syksyllä 1988 irtisanoutuneet päätoimittaja Markku Heikkilä ja toimituspäällikkö Kaija Väisänen havittelivat perustamansa yrityksen Radionomaiset Oy nimiin omaa radioasemaa. Toisaalla niin ikään Auran Aalloilla työskennelleet Arto Mäkinen ja Markku Ahto puuhailivat toimilupahakemusten parissa. Nelikko yhdisti lupahakemuksensa ja jakoi omistuksen tasan perustamassaan Pro Radio Oy:ssä.
Uusi toimilupayhtiö halusi alusta asti nojata ammattimaisuuteen, josta johtui yhtiön nimikin. Lähetystaajuudeksi saatiin 100,1 MHz, josta napattiin uuden turkulaisaseman nimeksi Radio Sata. Markkinointi ja studioiden rakentaminen aloitettiin kesällä 1989 ja Radio Sadan ensimmäiset koelähetykset tapahtuivat saman vuoden elokuussa. Toimitilat sijaitsivat kauppatorin laidalla KOP-kolmion talossa. 100-wattinen lähetin sijaitsi Turun Luolavuoren radiomastossa.

Ääneen Linnan sanoin

Radio Sata polkaistiin käyntiin syyskuun toisena päivänä 1989 kello 8.00. Aseman ensimmäiset sanat lausui entinen Yleisradion pääkuuluttaja, kreivi Carl Erik Creutz, joka luki alkusanat Väinö Linnan suurteoksesta ’Täällä Pohjantähden alla’. Ensimmäisenä uuden radion toimittajista olivat äänessä päätoimittaja Markku Heikkilä, toimituspäällikkö Kaija Väisänen sekä toimittajat Petri Rinne ja Lassi Lähteenmäki. Myös toimitusjohtaja Arto Mäkinen esittäytyi. Radio Sadan ohjelma alkoi aamuisin ja päättyi iltaisin turkulaisartistien yhdessä levyttämällä tunnusmelodialla ’Radiosta Sataa’.
Uusi turkulaisradio halusi alusta asti erottua kilpailijastaan Auran Aalloista. Ohjelmaa tehtiin aktiivisille kaupunkilaisille nuorista aikuisista keski-ikäisiin. Lastenohjelmia, hartausohjelmia tai suoria urheilulähetyksiä ei taajuudella 100,1 MHz kuultu lainkaan. Ohjelmaa tehtiin aamukuudesta iltakuuteen. Toimittajia oli toiminnan alussa vain neljä, lisäksi radiolla oli joukko avustajia. Osa radion henkilökunnasta oli saanut radiokokemusta Auran Aalloilla, mutta muualtakin hankittiin osaajia. Ohjelmissa soitettu musiikki erosi myös kilpailijan musiikkilinjasta. Radio Sadan aalloilla kuului paljon klassikoita 1960- ja 70-luvuilta, kun taas uusi kotimainen musiikki soi Radio Sadassa harvakseltaan.
Radio Sata oli vahva haastaja Turussa jo toimineille radioasemille. Samaan aikaan toimiluvan saaneet Auran Aallot ja Turun Kaapelitelevisio Oy olivat yhdistäneet lupansa. Kaupungin kolmas radio, ei-kaupallinen Turun Lähiradio, oli Sadan aloittaessa vasta lähtökuopissa. Yleisradio suunnitteli radiouudistusta, joka toteutui kesäkuussa 1990. Mainosmarkkinoilla kummitteli lisäksi vain viikon mittaiseksi tähdenlennoksi jäänyt paikallinen iltapäivälehti Etusivu, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 1. syyskuuta ja viimeinen 8. syyskuuta 1989.

Uutta tekniikkaa ja lisätehoa

Molemmat turkulaiset kaupalliset radiot saivat lisää lähetystehoa talvella 1990. Auran Aaltojen ja Radio Sadan yhteinen lähetysantenni kohosi 125 metrin korkeuteen merenpinnasta Luolavuoressa. Lähettimen teho oli nyt kaksinkertainen eli 200 wattia. Kuuluvuusalueen säde oli noin 40-50 kilometriä.
Radio Sata nojasi alusta asti ohjelmavirta-ajatteluun. Erillisiä ohjelmia kuultiin vain iltaisin ja puolenpäivän aikaan. Muuten lähetys oli yhtä ohjelmavirtaa, johon sisältyivät uutiset, musiikki, juonnot ja ajankohtaisjutut. Radio pyrki erottumaan pahimmista kilpailijoistaan Auran Aalloista ja Ylen Turun radiosta paitsi musiikillaan myös ohjelmien sijoittelulla. Uutiset esimerkiksi kuultiin viittä vaille tasatunnein, kun yleisesti oli totuttu tasalta kuultaviin uutislähetyksiin. Erillistä paikallisuutislähetystä ei Radio Sadalla ollut lainkaan, vaan kaikki uutiset luettiin samassa lähetyksessä.
Tekniikka oli kehittymässä kohti automaattiradioita, joissa juontajien ei tarvinnut välttämättä edes käsitellä levyjä tai ääninauhoja. Radio Sadan studiossa oli jukeboksijärjestelmä, jossa oli kymmeniä cd-levyjä. Juontajan työ helpottui, kun soitettava musiikki valittiin äänipöydässä olevalla näppäimistöllä. Vinyylilevyjäkin soitettiin, mutta vähemmän kuin cd-tallenteita. Kelanauhurit ja mainosajoon tarkoitetut NAB-nauhurit muistuttivat yhä alkuaikojen paikallisradiotekniikasta. Juontajille hankittiin niin sanotut headset-mikrofonit, jotka edustivat maassamme uutta tekniikkaa 1990-luvun alussa. Ulkolähetysautoa ei Radio Sadalla ollut lainkaan, sillä käytössä oli kannettava linkki, jolla saatiin yhteys radion studioon muutamien satojen metrien säteellä kauppatorista.

MM-kiekosta uusi aluevaltaus

Monille paikallisradioille tavaramerkeiksi muodostuneet suorat urheilulähetykset puuttuivat Radio Sadan ohjelmistosta. Vuonna 1990 alkoi kuitenkin maassamme uusi jakso urheiluradiotoiminnassa, kun paikallisradiot alkoivat välittää jääkiekon MM-kisaselostuksia. Radio Sata oli hankkinut selostusoikeudet sveitsiläiseltä yhtiöltä ja aikoi selostaa Bernissä järjestetyt vuoden 1990 MM-kisat. Yhteistyökumppaneiksi tulivat Radio Ykkönen Helsingistä ja Radio Jyväskylä, jonka päätoimittaja Kari Tyni toimi selostajana Sveitsissä. Suurella rahalla hankittu selostussopimus sai jatkoa seuraavana vuonna Turun kiekkokisoissa. Suoria kiekkoselostuksia kuultiin Radio Sadassa vielä 1990-luvun alun MM-kisoista. Muuten aseman ohjelmissa urheilulähetykset olivat paitsiossa. Vuonna 1994 Radio Sata selosti kuitenkin yksittäisiä SM-sarjan jalkapallo- ja jääkiekko-otteluja.

Sisältöä viikonloppuun

Radionkuunteluun käytetty aika oli kasvanut tasaisesti paikallisradioiden aloitettua toimintansa. Kuuntelu lisääntyi entisestään, kun Yleisradio uudistui. Uudet kanavat kohdistettiin ikäryhmittäin. Radio Suomi osui Radio Sadan kohderyhmään eli 25-55-vuotiaisiin, jonka huomiosta Turussa kisaili myös Auran Aallot.
Radio Sata pyrki vastaamaan uuteen haasteeseen lisäämällä sisältöä viikonloppuun, joka oli todettu hyväksi kuunteluajaksi. Asemalle palkattiin toimittaja Yleisradiosta tuottamaan uutta Viikonloppuradiota. Turun radiossa yli vuosikymmenen työskennellyt Kari Purssila vastasi kolmen kaupungin yhteisen viikonloppuohjelman toteuttamisesta. Radio Sadan lisäksi yhteislähetyshankkeessa olivat mukana helsinkiläinen Radio Syke ja Radio Tampere. Syke korvattiin kuitenkin varsin nopeasti Espoossa toimineella Radio Westillä.
Viikonloppuradion ohjelmisto koottiin kaikkien kolmen radion tuottamasta materiaalista. Mainonta oli paikallista, mutta ohjelmavastuu jaettiin tasan. Lauantaisin ja sunnuntaisin kuultu Viikonloppuradio aloitti lähetyksensä toukokuussa 1990, mutta toiminta päättyi jo saman vuoden lopussa. Paikallisen uutisoinnin koettiin kärsivän liikaa, kun sama ohjelma kuului yhtä aikaa kolmen suurimman talousalueen radioissa. Viikonloppuohjelmisto paikallistui vuoden 1991 alussa.
Useiden radioiden yhteisesti hankkimaa ohjelmaa kuultiin Radio Sadassa muutenkin kuin Viikonloppuradiossa. Suoria satelliittilähetyksiä kansainvälisten musiikkitähtien konserteista ja ulkopuolisten tuottajien toimittamia musiikkiohjelmia välittivät useat paikallisradiot yhtä aikaa. Yksi tunnetuimmista Radio Sadassa kuulluista erikoisohjelmista oli amerikkalaisen tiskijukan Wolfman Jackin radioshow.
Radio Sadan toimitusjohtaja Arto Mäkinen keskittyi mainosyhtiönsä Provox Oy:n kautta valtakunnalliseen radiomainontaan. Niinpä Radio Sadalle nimettiin uusi johtaja. Radio Porin menestyväksi radioksi luotsannut ekonomi Leena Ryynänen ryhtyi johtamaan turkulaisradiota. Toimitusjohtajanvaihdos tapahtui samoihin aikoihin, kun Radio Sata nousi Auran Aaltojen rinnalle Turun seudun kuunnelluimpana radiona. Kisassa edettiin rinta rinnan, jos mittarina pidettiin viikkokuuntelijamääriä. Turun radio ja sen kautta Radio Suomi oli jäänyt tutkimusviikon kokonaiskuuntelijamäärässä parillakymmenellä tuhannella kuuntelijalla kaupallisesta kaksikosta.
Radio Sata kasvatti liikevaihtoaan vuonna 1991 merkittävästi ja nousi Suomen neljänneksi suurimmaksi paikallisradioksi.

Luonnollinen radioyö

Radiotoiminta koki teknisiä muutoksia pienin askelin. Ohjelma-aikaa oli pidennetty myös Radio Sadassa ilta-aikaan parilla tunnilla. Radio Sadassa pyrittiin ohjelmisto saamaan ympärivuorokautiseksi automaation avulla. Äänitaajuuspuhelimella toiminut toivemusiikkiautomaatti, Jukeboksi, alkoi toteuttaa kuuntelijoiden levytoiveita ensimmäisenä maailmassa Radio Sadan taajuudella. Jukeboksi-lähetyksen päätyttyä illalla asema täytti ohjelma-ajan ”yön äänillä” eli valtameren kohinalla, linnunlaululla ja myöhemmin myös tietokilpailukysymyksillä. Luonnonääniä alkoi vähitellen kuulua myös muiden radioasemien yölähetyksissä. Jukeboksi-järjestelmä laajeni sekin eri puolille Suomea.

Kohti ketjutusta

Puheet valtakunnallisesta mainosradiosta putkahtivat tuon tuostakin esiin 1990-luvun alussa. Helsinkiläinen Radio City oli hakenut lupaa koko maan kattavalle asemaketjulle yksin ja yhdessä Radio Sadan kanssa. Lupaa ei herunut, koska viimeistä vapaata taajuuskaistaa ei haluttu vielä vuonna 1991 uhrata keskeneräisille hankkeille, kuten liikenneministeriö asian muotoili.
Pro Radio Oy:llä oli muitakin virityksiä laajentua kuin yhteinen lupahakemus Radio Cityn kanssa. Helsingissä konkurssin tehneen Radio Sykkeen taajuudelle puuhattiin jatkajaa. Radio Sadan taustayhtiö oli yhtenä perustamassa Suomen ensimmäistä klassisen musiikin radioasemaa Classic Radiota. Asema aloitti Helsingissä espoolaiselta Radio Westiltä vapautuneella taajuudella tammikuussa 1992. Omistajina olivat Pro Radio Oy, espoolainen Radio Kantri Oy ja ruotsalainen VLT Media Ab. Vähemmistöosuudellaan Classic Radiossa ollut ruotsalaisyhtiö oli ensimmäinen ulkomaalainen paikallisradio-omistaja Suomessa.

Tutkimuksesta sanasotaa

Valtakunnallinen aluevertailu osoitti vuonna 1992, että rajuin kilpailu radioalalla käydään Turun seudulla. Kuuntelijatutkimuksesta tuli Yleisradion, Auran Aaltojen ja Radio Sadan välillä sanailua, kun kaupalliset asemat pyrkivät tutkimusviikolla kalastelemaan kuuntelijoita erityistempauksin. Lopulta puolueeton kuuntelijatutkimus haluttiin kokonaan vesittää, vaikka tutkimusmenetelmät todettiin oikeiksi. Talvelle 1992 toteutettu tutkimus nosti Radio Sadan kaupungin ykkösradioksi kuuntelijamäärillä mitattuna. Auran Aallot koettiin puolestaan mieluisimmaksi asemaksi ennen Sataa ja Yleisradion kanavia. Oman lusikkansa sekavaan soppaan sotki naantalilainen Meriradio, joka oli eronnut Paikallisradioliitosta, eikä näin ollut mukana Yleisradion ja Paikallisradioliiton yhteisessä tutkimuksessa.
Ohjelmistoltaan Radio Sata oli muuttunut alkuvuosista. Juuri suuret ikäluokat tavoitettiin paremmin soittamalla entistä enemmän iskelmää ja kevyttä musiikkia. Toimittajia oli lisäksi palkattu vuosien varrella lisää ja henkilökunnan kokonaismäärä nousi yli kahdenkymmenen toimihenkilön. Ohjelmaa lähetettiin ympäri vuorokauden, josta juonnettua ohjelmavirtaa oli noin 14 tuntia päivässä. Taloudellinen notkahdus näkyi paikallisradioiden mainosajan myynnissä, mutta Radio Sata pystyi jatkamaan toimintaansa ilman muutoksia tai ohjelma-ajan supistuksia. Tekijänoikeusjärjestö Gramexin peräämät maksamattomat laskut soitetusta musiikista tekivät kuitenkin loven myös Radio Sadan kirstuun. Useille paikallisradioille Gramex-velat aiheuttivat konkurssiuhan tai jopa toiminnan päättymisen.

Sivut: 1 2